Illan asiakas II

Olen huvittuneena seurannut muotiblogeja ja päivän asuja.
Siinä on jotain tahattoman koomista, kauniit tytöt esittelemässä Gina Tricotsin paitoja ja parin euron muovihelmejä.
On olemassa mukavuuspaitoja ja neuleita joihin kääriytyä.
Minä käärin sätkää tällä hetkellä ja istun mukavasti perseelläni peiton alla.

Kuitenkin nämä barbiet tuovat minulle erään oivalluksen heidän muotiblondiuden viidakossa.
Heillä on päivän asu, minulla on illan asiakas. Olen fashionable.

Olin sopinut tapaamisen ja valmistauduin siihen huolella. Aina ennen asiakasta käyn suihkussa, valitsen alusvaatteet, miedon tuoksun ja meikkaan.
En käytä voimakkaita hajusteita, osa asiakkaista on naimisissa ja tarkkavainuinen vaimo voi yhyttää parfyymin tuoksun petivaatteilta tai sohvatyynyiltä. Puhumattakaan muista hajuista.

Vetäisin saappaat jalkaani, koppaisin laukun kainalooni ja lähdin.
Matka oli pitkä, yleensä en lähde näin kauas keskustasta, mutta sovittu mikä sovittu.
Hämärä, luminen maisema näytti kauniilta ja hetkeksi jopa unohdin mihin olin menossa.
Osoite löytyi helposti, painoin tarkasti mieleen kadunkulmat mihin kääntyä.

Oven aukaisi vanhempi mieshenkilö. Pudistelin lunta saappaistani ja hupustani, sen jälkeen vasta käännyin kättelemään häntä.
Kiltit, arat silmät ja jostain syystä hento kädenpuristus. Mies oli varmasti päälle 60, harmaantunut ja vatsaakin löytyi.

Tullessani sisään juttelen rennosti ilmasta, osoitteen löytämisestä ja muusta mitä vain keksin.
Asiakas on yleensä todella jännittynyt juuri siinä eteisessä ja pyrin löytämään keinon millä saan jään murrettua.
Se on helppoa, ei tarvitse kuin pistää hänet myöntymään kolmasti ja hän hymyilee.

Tätä asiakasta tarkkailin kiinteästi kun kävelimme makuuhuoneeseen. Jokin hänessä sai epäilemään humalatilaa. En tapaa asiakkaita jotka ovat humalassa.
Silmät kuitenkin katsoivat suoraan kohti, puhe oli selväjärkistä huolimatta takkuilusta.
Hän antoi minulle setelit kouraan ja sen jälkeen vasta kertoi olevansa sairas.
Niinpä niin.

Olisin kääntynyt kannoillani ja lähtenyt, ellen olisi kävellyt niin pitkälti ja ellen olisi jo ottanut rahoja vastaan.
En ota asiakkaikseni sairaita tai vammaisia. En koe sitä tarpeelliseksi. Terveissäkin riittää asiakkaita, enkä todellakaan halua leikkiä Sisar Hento Valkoista. Panemisessakin on tarpeeksi.

Ratsastin. Hänellä ei edes seisonut kunnolla, tein mitä tahansa. Lopulta annoin periksi ja hän halusikin pidellä minusta vain kiinni kun makasimme sängyllä.
Hän silitteli hiuksiani, selkääni ja niskaani. Hän kertoi erostaan. Kuuntelin.

Tunti meni ja aloin tekemään lähtöä. Hän huomasi aikeeni ja pyysi jäämään hetkeksi.
Katsoin hätääntyneisiin silmiin. Minulla ei ollut keikkoja loppuillalle ja suostuin. Hän tarjosi rahaa, kieltäydyin ja haastoin kortinpeluuseen.
Hän kaatoi minulle viskiä ja hävisi huoralle korttipelissä.

Lähdin muutaman viskipaukun jälkeen. Alkoi olemaan myöhä ja minun piti päästä kotiin, suihkuun ja palautumaan normielämääni.
Hän pyysi minua tulemaan luokseen uudestaan.

Matkalla kotiin asetin hänen numeronsa siihen listaan, mihin en vastaa enää.