Varatuista miehistä

Kurkkasinpa kommenttilaatikkoon ja poimin sieltä kysymyksen joka oli minulle suunnattu.
Miten voin panna varattuja miehiä?

Helposti.
En minä todellakaan kysy asiakkaalta, onko hän naimisissa, ollut jo pitkäänkin, kenties onnellinen avioliitto, kuinkas se seksielämä sujuu.
Minua ei edes kiinnosta.

Kyllä, minulla on ollut naimisissa olevia miehiäkin. Olen pannut asiakasta aviovuoteella, upealla valkealla luksussohvalla, ollut suihkussa ja joskus lainannut hiukkatilkan saippuaa joka on minulle vieraan naisen.
Miksi minulla pitäisi olla asiasta huono omatunto? En minä soittele itselleni ja varaa aikaa ja paikkaa johonkin osoitteeseen ja hupsista heijakkaa, siellähän oli tosireppana aviomies, jonka vamppaan iloisesti tuostanoinvain.

Miehet soittavat jos haluavat. He ovat tai eivät ole naimisissa. Joskus miehet haluavat seikkailua, joskus he ovat avioliitossa jossa eivät saa pesää. Silloin he soittavat minulle.

Osa miehistä puhuu hyvin avoimesti avioliitoistaan. Seksin jälkeen he haluavat monesti pidellä lähellään ja silloin valuttavat kaiken aviomurheen minun niskoilleni. Minä kuuntelen, kysyn sopivat kysymykset, annan joskus ehdotuksia miten lähestyä puolisoa ja kun lähden, unohdan kaiken.
Minua joskus hämmentää miten kylmissä avioliitoissa ihmiset elävät. On puoliso jota ei edes tunneta, mies joka ei uskalla koskea vaimoonsa. Se mikä minua ihmetyttää on, miten kaksi ihmistä voi elää saman katon alla, jos muuta yhteistä ei ole kuin velka.
Osa liitoista on onnellisia, mutta mies kaipaa jotain muutakin. Joskus epäilen, että miehellä se on vallan tunne. Kun on maksanut tietyn ajan tytön elämästä, tyttö ei voikaan lyödä porttejaan kiinni ja todeta että päätä särkee. Mies saa tietyn yliotteen tytöstä. Tyttö ei voi sanoa ei, jos rahat ovat jo kädessä.

Minä en sitä ymmärrä, miksi minulla pitäisi olla huono omatunto siitä, että panen rahasta naimisissa olevia miehiä. En hahmota kysymyksen luonnetta ollenkaan, eikä edes miesten avioliitot ole minun tähtäimessä ollenkaan.

Valitan vaimot, te ette oikeastikaan ole kiinnostavia. Ei ole yleensä miehennekään.

Syysyö

Olen tänään siivonnut asuntoni. Olen imuroinut, luutunnut ja tiskannut.
Olen järjestänyt kirjahyllyni uudelleen ja selannut vanhoja muistiinpanoja.
Keikat eivät yhtään huvita, vaikka tiedän että pitäisi kohta alkaa hankkimaan muutama.
Olen mielessäni avannut huoraluuria ja sulkenut samantien.

Olen poltellut tupakkaa ja miettinyt miksi en olisi tulevaisuudessa suhteessa jossa saisin ylläpidon ja rahaa taskun pohjalle ihan yhdeltä mieheltä. Olen miettinyt, olisiko reilua kertoa huoranneensa vai reilumpaa olla sanomatta ja antaa menneiden olla.

Ajatus tulevasta suhteesta on aika raskas. Olen syvästi onnellinen niiden ihmisten puolesta joilla on hyvä parisuhde ja turvallinen olla rakkaan vieressä. Jollain tasolla itsekin kaipaisin sellaista.
En vain ole varma, haluanko luopua onnettoman roolistani ja ryhtyä tasapainoiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi.

Ehkä marttyyrin rooliin onkin tuttu ja turvallinen palata. Ei tarvitse uskaltaa olla onnellinen kun tietää että on oikeutettu olemaan onneton.

En aukaise huoraluuria tänäänkään.

Muistoja tentistä

Kävin tentissä.

Minulle soitti mies joka kertoi rehellisesti osoitteensa ja oikean numeronsa.
Kävin pikaisesti suihkussa ja lähdin treffeille.
Silloin taisi olla alkukesää, aika ensimmäisten avokkaiden.

Poltin tupakan rappukäytävän ulko-ovella. Hermostutti. Hermostutti ihan vitusti kuten aina uuden asiakkaan kanssa.
Nakkasin tupakan maahan ja kävelin rappukäytävän hämärään.

Hissi natisi kuin viimeistä päivää.
Niinkuin hissi, on myös asiakas.

Asiakas oli ihan ok. Sellainen kaveri jota ei koskaan katso kahtaa kertaa, joka ei tee mitään vaikutusta. 80-luvun lasit päässään, hieman mahaa vaikka onkin 30 ja +.
Paremman vaikutuksen mies teki ennen seksiä, hiljainen hissukka. Rasittavuus paljastui vasta kun hän aukaisi suunsa.
Kysymysten taukoamaton sarjatuli. " Miksi teen, kuinka monta asiakasta, paljonko saan, kuukausitulot, onko vakiasiakkaita, onko kesällä enemmän asiakkaita kuin syksyllä?"

En ole perehtynyt tilastotieteisiin.

Miksi miehet eivät vain voi olla hiljaa ja panna? Siihenhän pyritään kun haetaan baarista tilapäispillua. Huora herättää paljon kysymyksiä. Ihan huvittaa miesten usko, miksi he luulevat että huora kertoo totuuden opiskelusta, alasta tai ammatista?
Huoralle maksetaan anonyymiydestä. Onko se niin että kasvottomuus herättää suurempia kysymyksiä kuin oikea nimi ja osoite?

Illan asiakas II

Olen huvittuneena seurannut muotiblogeja ja päivän asuja.
Siinä on jotain tahattoman koomista, kauniit tytöt esittelemässä Gina Tricotsin paitoja ja parin euron muovihelmejä.
On olemassa mukavuuspaitoja ja neuleita joihin kääriytyä.
Minä käärin sätkää tällä hetkellä ja istun mukavasti perseelläni peiton alla.

Kuitenkin nämä barbiet tuovat minulle erään oivalluksen heidän muotiblondiuden viidakossa.
Heillä on päivän asu, minulla on illan asiakas. Olen fashionable.

Olin sopinut tapaamisen ja valmistauduin siihen huolella. Aina ennen asiakasta käyn suihkussa, valitsen alusvaatteet, miedon tuoksun ja meikkaan.
En käytä voimakkaita hajusteita, osa asiakkaista on naimisissa ja tarkkavainuinen vaimo voi yhyttää parfyymin tuoksun petivaatteilta tai sohvatyynyiltä. Puhumattakaan muista hajuista.

Vetäisin saappaat jalkaani, koppaisin laukun kainalooni ja lähdin.
Matka oli pitkä, yleensä en lähde näin kauas keskustasta, mutta sovittu mikä sovittu.
Hämärä, luminen maisema näytti kauniilta ja hetkeksi jopa unohdin mihin olin menossa.
Osoite löytyi helposti, painoin tarkasti mieleen kadunkulmat mihin kääntyä.

Oven aukaisi vanhempi mieshenkilö. Pudistelin lunta saappaistani ja hupustani, sen jälkeen vasta käännyin kättelemään häntä.
Kiltit, arat silmät ja jostain syystä hento kädenpuristus. Mies oli varmasti päälle 60, harmaantunut ja vatsaakin löytyi.

Tullessani sisään juttelen rennosti ilmasta, osoitteen löytämisestä ja muusta mitä vain keksin.
Asiakas on yleensä todella jännittynyt juuri siinä eteisessä ja pyrin löytämään keinon millä saan jään murrettua.
Se on helppoa, ei tarvitse kuin pistää hänet myöntymään kolmasti ja hän hymyilee.

Tätä asiakasta tarkkailin kiinteästi kun kävelimme makuuhuoneeseen. Jokin hänessä sai epäilemään humalatilaa. En tapaa asiakkaita jotka ovat humalassa.
Silmät kuitenkin katsoivat suoraan kohti, puhe oli selväjärkistä huolimatta takkuilusta.
Hän antoi minulle setelit kouraan ja sen jälkeen vasta kertoi olevansa sairas.
Niinpä niin.

Olisin kääntynyt kannoillani ja lähtenyt, ellen olisi kävellyt niin pitkälti ja ellen olisi jo ottanut rahoja vastaan.
En ota asiakkaikseni sairaita tai vammaisia. En koe sitä tarpeelliseksi. Terveissäkin riittää asiakkaita, enkä todellakaan halua leikkiä Sisar Hento Valkoista. Panemisessakin on tarpeeksi.

Ratsastin. Hänellä ei edes seisonut kunnolla, tein mitä tahansa. Lopulta annoin periksi ja hän halusikin pidellä minusta vain kiinni kun makasimme sängyllä.
Hän silitteli hiuksiani, selkääni ja niskaani. Hän kertoi erostaan. Kuuntelin.

Tunti meni ja aloin tekemään lähtöä. Hän huomasi aikeeni ja pyysi jäämään hetkeksi.
Katsoin hätääntyneisiin silmiin. Minulla ei ollut keikkoja loppuillalle ja suostuin. Hän tarjosi rahaa, kieltäydyin ja haastoin kortinpeluuseen.
Hän kaatoi minulle viskiä ja hävisi huoralle korttipelissä.

Lähdin muutaman viskipaukun jälkeen. Alkoi olemaan myöhä ja minun piti päästä kotiin, suihkuun ja palautumaan normielämääni.
Hän pyysi minua tulemaan luokseen uudestaan.

Matkalla kotiin asetin hänen numeronsa siihen listaan, mihin en vastaa enää.

Seitsemän kuolemansyntiä

Tänään minulta kysyttiin, miksi huoraan. Miksi viehättävä, kaunis tyttö huoraa vaikka pystyisi paljon parempaan. Minulta kysyttiin millainen on moraalini, miten voin olla tuntematta häpeää.

Ahh.. Huoran häpeämättömyys, se onkin aarioiden arvoinen dilemma, vai kuinka?

Moraalintajuni on varmasti kehittyneempi kuin monen kanssakulkijan.
En nosta sormeanikaan ketään vastaan. En raiskaa lapsia, en tapa mummoja. En potki ihmisiä, en harrasta joutohetkinäni sisäelinkauppaa, enkä ole patologinen valehtelija.
En roskaa, en riko lakia.
Olen äärimmäisen huono valehtelemaan, jonka takia en valehtele. En ole koskaan kieroillut ketään vastaan, en ole puukottanut selkään, en ole levittänyt perättömiä juoruja kenestäkään.
En ole koskaan kadehtinut ketään, enkä ole himoinnut kenenkään omaisuutta. En varasta.

Olen puolustanut heikompiani ja menettänyt ystäviäkin tämän luonteenpiirteen takia. Annan helposti rahaa lainaan, sekä autan joskus jopa oman itsenikin kustannuksella.

Näitä ei tiennyt ihminen joka tuomitsi minut huoraamisesta. Hän näki minut yksiulotteisen selkeästi Maria Magdaleenana ja heitti ensimmäisen kiven.
Hetkisen aikaa väiteltyäni hänen kanssaan huoraamisesta, rahan ja ajankäytöstä, motiiveista ja seuraamuksista, huomasin sen turhaksi.

Turhiin asioihin ei kannata haaskata aikaa.
Elämäni aikana olen huomannut, ettei kannata hakata päätä kiveen, jos asiaan voi löytyä jokin muu ratkaisu. Jos ratkaisua ei löydy, pään hakkaaminen kiveen voi käydä kivuliaaksi.
Johtopäätös: Älä hakkaa päätä kiveen.

Olen kertonut syyn miksi aloitin huoraamisen.
Ihmisenä jolla ei ole ketään, ei perhettä eikä seurustelukumppania, on tukiverkostona valtion tai kirkon apu.
Löyhä apu se oli.
Herra omistansa huolta pitää, oli seurakunnan siunaus. Anteeksi Herra ja pastori seurakunnan, mutta minun uskoni ei siihen riittänyt.

Syy, miksi jatkan huoraamista on miltei aiheeseen sivuavaa.
Haluan maksaa vuokrani, sähkölaskuni, nettilaskuni, hammaslääkärikuluni ja vielä päälle syödä.
Kaikki päälle on ekstraa.

Koen huoraamisen eräänlaisena kaupankäyntinä. En koe tapahtumaa erityisen miellyttävänä joskaan en kamalana ja asiakkaat jotka kysyvät puhelimessa saanko nautintoa tästä, eivät kuule tukahtunutta tirskahdusta mikä minulta aina pääsee.
Anteeksi nyt vain, mutta joskus miehillä ei ole minkäänlaista realiteetintajua.

Häpeän tunne taas on vaikeaselitteisempi. En tunne häpeää siitä, että vapaaehtoisesti suostun seksiin josta saan korvauksen. Minusta ne naiset, jotka menevät naimisiin rahan takia, tai ovat miehen kanssa siitä syystä että mies on vakavarainen, ovat kaksinaamaisempia.
Koen huoraamisen reiluna pelinä.
En minä häpeä sen takia, koska minulle todetaan että minun tulisi hävetä.
Olen aidosti hävennyt monia tekojani. Olen hävennyt silmät päästäni ja katunut, sekä oppinut virheistäni.
Ehkä siinä löytyy se ero, en kadu huoraamistani. Olen mielestäni pitänyt itsestäni huolen, pärjännyt sekä selviytynyt. Lisäksi tavalla jossa kukaan ei kärsi.

On joulurauhan aika, ehkä siksi tilitys blogiin; jouluripitys ja joulun ilosanoma.
Levittäkää jouluniloa, käyttäkää kondomia.

Illan asiakas

Minulla tuli lukuisia soittoja. Tuijotin soittavia numeroita ja keskityin valitsemaan sen jonka haluan.
Vastasin muutamaan ja nopeasti päättelin soittajista mitkä he ovat miehiään.
Illan asiakas soitti.

Keikka olisi lyhyt, mutta muuhun minulla ei ollutkaan kärsivällisyttä.
Pinnani alkaa olla lyhyt asiakkaiden kanssa, eli aika on tullut lopettaa keikkailu.

Kävin nopeasti suihkussa, valitsin kauniit punaiset alusvaatteet, pitsiset ja läpinäkyvät.
Harjasin hiukseni kiiltäväksi, pitkäksi putoukseksi ja meikkasin kevyesti.
Olen luonnonkaunis, joten minun ei onnekseni koskaan tarvitse meikata paljon.

Otin puhtaat vaatteet kaapista, varmistin että käsilaukussani oli huoratavarat ja lähdin.
Laukussani on aina kondomit, liukuvoide, puhtaat pikkuhousut, huorapuhelin ja vararaha hätätilanteita varten. Minulla on myös raiskaushälytin ja muuta hätätilanteiden varalle.
En ole koskaan joutunut niitä käyttämään.

Jokainen osoite ja puhelinnumero on minulla tallessa missä olen käynyt tai minut on kutsuttu.
Talletan tietokoneelleni ja muistivihkooni jokaisen asiakkaan nimen, puhelinnumeron ja osoitteen. Jos minulle jotain käy, sen saa selville hyvin helposti.

Hengitykseni haihtui höyrynä yöilmaan kun kävelin. Saappaani alla kirskui lumi ja hajamielisesti tuijotin maisemaa joka olisi kuin postikortti.
Oikeassa osoitteessa aukaisin oven. Rappukäytävässä oli siunatun lämmin.
Raput ylös ja ovikellon pimpautus.

Minua aina jännitti kun tapasin uuden asiakkaan. Huolellisista valmisteluistani huolimatta en koskaan voinut tietää, oliko oven takana joukkio raiskaajia kuten erään kerran, vaiko joku parittaja joka ei päästäisi minua pois.

Olisin oikea tärppi parittajalle. Kasvoillani, vartalollani, älykkyydelläni ja viehätysvoimallani olisin myyntitykki.
Olen kuullut niitä tarinoita, miten parittaja saa huoran huomaansa. Siihen en koskaan haluaisi.

Asiakkaani oli mitä miellyttävin. Nuori, kohtelias mutta omalla tavallaan kauhean rasittava.
Hän kyseli kovasti minusta, hämmästeli miten on mahdollista löytää jotain tällaista.
Koetin pitää mielipiteitäni ominani, paljastamatta liikaa.
Onneksi paneminen oli helppoa, mieheltä tuli nopeasti. Kun hän pani minua takaapäin, mietin hiustenhoitoaineita mitä täytyy hankkia.

Homman hoiduttua puin päälleni ja lähdin.
Kävin hakemassa hoitoaineen minkä valitsin panon aikana ja palasin kotiin.

Turhautuneisuuden tunteita

Olen tehnyt seksipalveluita tunteeton naamio kasvoillani. Olen hymyillyt asiakkaalle, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänen ajatuksistaan, asunnostaan, elämästään ja mulkustaan.
Olen tavannut miellyttäviä ihmisiä ja helvetin rasittavia ihmisiä.
Esittelen tässä postauksessa muutaman jotka saa leukapieleni kiristymään.
(ei, en tokikaan sitä ulospäin näytä)

Huoranpelastajat. Näillä on oikeasti superviitta harteillaan kun he tilaavat huoran luokseen, ahneena kyselevät mittoja, puristelevat rintoja ja haluavat antaa paremman elämän, heidän rinnallaan. He kuuluvat aina pelastussuunnitelmaan. He antavat töitä, antavat asunnon, maksavat viikkorahaa, antavat mahdollisuuden uuteen elämään, kunhan he saavat avaimen asuntoon ja pääsyn jalkojen väliin, tietysti paljaalla.
He ovat kyselijöitä, kysyvät miksi teen tätä, kuinka kauan olen tehnyt tätä, montako asiakasta minulla on päivässä, loputtomiin.
Minkäänlainen vastaus ei heille riitä, joten en koskaan vastaa kysymyksiin.
Tämä on sivuaa seuraavaa alaryhmää jotka ovat moottoriturvat.

He puhuvat panemista ennen, panemisen aikana ja panemisen jälkeen. Puhumisessa ei ole mitään vikaa, minäkin olen puhelias, mutta tämä runebergi vie tilanteen toiseen äärimmäisyyteen.
Ja he kyselevät.
"Mitä koulua käyt? Mitä opiskelet, kuinka kauan olet opiskellut, mikä sinusta tulee isona?"
"Montako asiakasta sinulla on päivässä, mitä teet heidän kanssaan, mistä he tykkäävät, otatko heiltä suihin ilman kondomia?"

Ihan loputtomiin. Siedän huoranpelastajiakin paremmin kuin runebergeja. Nämä paapattajat ovat oikeasti rasittavia, vaikka mihin hengenvetoon asti.
Ymmärrän uteliaisuuden huoranammattia kohtaan, on helppo olla tuomarin paikalla ja julistaa huora häkkiin koko loppuelämäkseen kärsimään, mutta samalla jätetään huora häkkeineen killumaan kansan yläpuolelle, jotta jokainen pääsisi tutkimaan mielenkiintoista huoraa.

Huora tuomitaan, mutta samalla huora herättää suunnatonta uteliaisuutta.
Ei se ole mitenkään mieskohtaista, naiset ovat yhtä uteliaita jopa uteliaampiakin.

Postaukseni tänään on tukahtuneen ärtyneen oloinen, siitä olen pahoillani. Olen kuunnellut jälleen kerran idioottimaisia kommentteja, tinkimistä hinnastani, paljaalla tinkaamista, lukenut herjaavia tekstiviestejä ja musta listani on pidentynyt.

Joissain asioissa miehet ovat kuin kiukuttelevat kakarat ja sana ei, on mahdotonta tunnistaa ja hyväksyä.

Kevennykseksi kerron, että minulla on ollut mukavia keikkoja, joissa käsiäni on lämmitetty ja jalkojani hierottu jotta vereni virtaisi. Minulta on kyselty joulun kuulumiset ja annettu joululahjakin.
Asiakkaat osaa yllättää niin hyvässä kuin pahassakin, herttaisuutta on vaikea vastustaa. Mielessäni on aina lämmin sija asiallisille ja kohteliaille asiakkaille.

Hyvää joulunodotusta!