Syysyö

Olen tänään siivonnut asuntoni. Olen imuroinut, luutunnut ja tiskannut.
Olen järjestänyt kirjahyllyni uudelleen ja selannut vanhoja muistiinpanoja.
Keikat eivät yhtään huvita, vaikka tiedän että pitäisi kohta alkaa hankkimaan muutama.
Olen mielessäni avannut huoraluuria ja sulkenut samantien.

Olen poltellut tupakkaa ja miettinyt miksi en olisi tulevaisuudessa suhteessa jossa saisin ylläpidon ja rahaa taskun pohjalle ihan yhdeltä mieheltä. Olen miettinyt, olisiko reilua kertoa huoranneensa vai reilumpaa olla sanomatta ja antaa menneiden olla.

Ajatus tulevasta suhteesta on aika raskas. Olen syvästi onnellinen niiden ihmisten puolesta joilla on hyvä parisuhde ja turvallinen olla rakkaan vieressä. Jollain tasolla itsekin kaipaisin sellaista.
En vain ole varma, haluanko luopua onnettoman roolistani ja ryhtyä tasapainoiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi.

Ehkä marttyyrin rooliin onkin tuttu ja turvallinen palata. Ei tarvitse uskaltaa olla onnellinen kun tietää että on oikeutettu olemaan onneton.

En aukaise huoraluuria tänäänkään.