tiistai 14. syyskuuta 2010

Varatuista miehistä

Kurkkasinpa kommenttilaatikkoon ja poimin sieltä kysymyksen joka oli minulle suunnattu.
Miten voin panna varattuja miehiä?

Helposti.
En minä todellakaan kysy asiakkaalta, onko hän naimisissa, ollut jo pitkäänkin, kenties onnellinen avioliitto, kuinkas se seksielämä sujuu.
Minua ei edes kiinnosta.

Kyllä, minulla on ollut naimisissa olevia miehiäkin. Olen pannut asiakasta aviovuoteella, upealla valkealla luksussohvalla, ollut suihkussa ja joskus lainannut hiukkatilkan saippuaa joka on minulle vieraan naisen.
Miksi minulla pitäisi olla asiasta huono omatunto? En minä soittele itselleni ja varaa aikaa ja paikkaa johonkin osoitteeseen ja hupsista heijakkaa, siellähän oli tosireppana aviomies, jonka vamppaan iloisesti tuostanoinvain.

Miehet soittavat jos haluavat. He ovat tai eivät ole naimisissa. Joskus miehet haluavat seikkailua, joskus he ovat avioliitossa jossa eivät saa pesää. Silloin he soittavat minulle.

Osa miehistä puhuu hyvin avoimesti avioliitoistaan. Seksin jälkeen he haluavat monesti pidellä lähellään ja silloin valuttavat kaiken aviomurheen minun niskoilleni. Minä kuuntelen, kysyn sopivat kysymykset, annan joskus ehdotuksia miten lähestyä puolisoa ja kun lähden, unohdan kaiken.
Minua joskus hämmentää miten kylmissä avioliitoissa ihmiset elävät. On puoliso jota ei edes tunneta, mies joka ei uskalla koskea vaimoonsa. Se mikä minua ihmetyttää on, miten kaksi ihmistä voi elää saman katon alla, jos muuta yhteistä ei ole kuin velka.
Osa liitoista on onnellisia, mutta mies kaipaa jotain muutakin. Joskus epäilen, että miehellä se on vallan tunne. Kun on maksanut tietyn ajan tytön elämästä, tyttö ei voikaan lyödä porttejaan kiinni ja todeta että päätä särkee. Mies saa tietyn yliotteen tytöstä. Tyttö ei voi sanoa ei, jos rahat ovat jo kädessä.

Minä en sitä ymmärrä, miksi minulla pitäisi olla huono omatunto siitä, että panen rahasta naimisissa olevia miehiä. En hahmota kysymyksen luonnetta ollenkaan, eikä edes miesten avioliitot ole minun tähtäimessä ollenkaan.

Valitan vaimot, te ette oikeastikaan ole kiinnostavia. Ei ole yleensä miehennekään.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Syysyö

Olen tänään siivonnut asuntoni. Olen imuroinut, luutunnut ja tiskannut.
Olen järjestänyt kirjahyllyni uudelleen ja selannut vanhoja muistiinpanoja.
Keikat eivät yhtään huvita, vaikka tiedän että pitäisi kohta alkaa hankkimaan muutama.
Olen mielessäni avannut huoraluuria ja sulkenut samantien.

Olen poltellut tupakkaa ja miettinyt miksi en olisi tulevaisuudessa suhteessa jossa saisin ylläpidon ja rahaa taskun pohjalle ihan yhdeltä mieheltä. Olen miettinyt, olisiko reilua kertoa huoranneensa vai reilumpaa olla sanomatta ja antaa menneiden olla.

Ajatus tulevasta suhteesta on aika raskas. Olen syvästi onnellinen niiden ihmisten puolesta joilla on hyvä parisuhde ja turvallinen olla rakkaan vieressä. Jollain tasolla itsekin kaipaisin sellaista.
En vain ole varma, haluanko luopua onnettoman roolistani ja ryhtyä tasapainoiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi.

Ehkä marttyyrin rooliin onkin tuttu ja turvallinen palata. Ei tarvitse uskaltaa olla onnellinen kun tietää että on oikeutettu olemaan onneton.

En aukaise huoraluuria tänäänkään.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Muistoja tentistä

Kävin tentissä.

Minulle soitti mies joka kertoi rehellisesti osoitteensa ja oikean numeronsa.
Kävin pikaisesti suihkussa ja lähdin treffeille.
Silloin taisi olla alkukesää, aika ensimmäisten avokkaiden.

Poltin tupakan rappukäytävän ulko-ovella. Hermostutti. Hermostutti ihan vitusti kuten aina uuden asiakkaan kanssa.
Nakkasin tupakan maahan ja kävelin rappukäytävän hämärään.

Hissi natisi kuin viimeistä päivää.
Niinkuin hissi, on myös asiakas.

Asiakas oli ihan ok. Sellainen kaveri jota ei koskaan katso kahtaa kertaa, joka ei tee mitään vaikutusta. 80-luvun lasit päässään, hieman mahaa vaikka onkin 30 ja +.
Paremman vaikutuksen mies teki ennen seksiä, hiljainen hissukka. Rasittavuus paljastui vasta kun hän aukaisi suunsa.
Kysymysten taukoamaton sarjatuli. " Miksi teen, kuinka monta asiakasta, paljonko saan, kuukausitulot, onko vakiasiakkaita, onko kesällä enemmän asiakkaita kuin syksyllä?"

En ole perehtynyt tilastotieteisiin.

Miksi miehet eivät vain voi olla hiljaa ja panna? Siihenhän pyritään kun haetaan baarista tilapäispillua. Huora herättää paljon kysymyksiä. Ihan huvittaa miesten usko, miksi he luulevat että huora kertoo totuuden opiskelusta, alasta tai ammatista?
Huoralle maksetaan anonyymiydestä. Onko se niin että kasvottomuus herättää suurempia kysymyksiä kuin oikea nimi ja osoite?